Minä en lannistu, enkä heitä kesken
Talon teen, syliin saan sen ihanimman lesken
Pian
Rakennan taloni ikimetsän suojiin
Uskoen voimiini ja hyvän onnen tuojiin
Vaikka taas riivaaja tahtoo hiipiä mieleen
Väittäen sen mitä teet, teet sen kyllä pieleen!
Riivaja nauraa
Tänne nyt kaikki, umpihulluutta todistakaa
Nähkää mies, joka mökkiä juoksevalle hiekalle rakentaa!
Riivaja istui kai tuohon pirtin pöytään
Miten se aina vain juuri tänne löytää
Silti en lannistu, enkä heitä kesken
Jatkan vaan, syliin saan ihanimman lesken
Saat, mutta voitko sietää ne jutut, jossa unelmien neitonen
Hän onkin vain joku käärmeinen äiti, perä pulloon ja pennosten juoruja kuulet
Kuuletko niissä pahan puheet vai totuuden?
Aivan kuin riivajan tuntisin, näin sen hahmon, kuulin äänenkin
Lupaustaan kavahdin
Jos en sallit, niin pysyn kannoillasi, niin kuin tuo tallikissa
Voinhan elää kaikissa peileissä ja pinnoissa heijastavissa
Saati sisimpäsi onkaloissa ja öisissä painajaisissa!
Taistelin niin kuin mies, pistin peilit piiloon
Riivaja muuttakoon sinne viljasiiloon!
